Huutavan ääni korvesta

Koska Huutavan ääni korvesta ei kuulu Kuopion torille asti, niin laitan heidän mielipidepalstalle kelpaamattoman kirjoitukseni tänne. Kiitos Uudelle Suomelle, että huutoni kuuluu edes johonkin. Olen varma, että siihen vastataan.

Disclaimer:

On tietysti mahdollista, että kirjoitukseni on vain niin huono, ettei sitä sen vuoksi julkaista. Savon Sanomissahan on kolumnisteina juhannusneito, lukiolaistyttöjä ja tietysti kaikenlaisen Hyvyyden ja Moraalisuuden asiantuntija Kristiina Kouros. Ensi kesäksi on kuulemma suunnitteilla oma palsta saunatontulle.  Lehtikonserni teki voittoa reilusti, joten varaa on vielä tason nostoon.

Ohessa siis kirjoitukseni:
Vihan hedelmät?

John Steinbeck voitti kirjallisuuden Nobelin romaanillaan Vihan hedelmät vuonna 1939, juuri ennen toista maailmansotaa. Romaanin tapahtumat sijoittuvat Yhdysvaltain 30-luvun suureen lamakauteen. Kirja kertoo köyhästä vuokraviljelijäperheestä, joka joutuu lähtemään kodistaan talousvaikeuksien ja maatalouden muutosten takia. Nyt käsillä olevaa kriisiä on jo ehditty verrata suuren lamakauteen.

Obama ja hänen hallintonsa on johdattanut USA:n setelirahoituksen tielle veronmaksajien ja mahdollisen hyperinflaation kustannuksella. Saksassa tämä tie käytiin läpi 30-luvulla ja tulos tiedetään. USA:n tie vaikuttaa suoraan myös meihin, vaikka Jyrki Katainen olikin vielä syksyllä sitä mieltä, ettei lama koske Suomea.

Euroopassa suurpankkien sanotaan olevan jopa pahemmissa ongelmissa kuin USA:n pankkien. Euroopan velkaisimmat valtiot ovat jo nyt velkaloukussa ja ajautuvat nopeasti pahenevan taantuman vuoksi tilanteeseen, jossa vanhoista veloista ja niiden koroista selvitäkseen valtion on otettava uutta velkaa. Siihen päälle vielä reaalitalouden massiiviset ongelmat. Talouslehdissä spekuloidaan avoimesti jopa Euroopan rahaliiton hajoamisella, joka tietäisi myös Euroopan Unionin loppua.

Mitä tekee kansasta vieraantunut virkamies- ja poliittinen eliitti? Kuntaliiton varatoimitusjohtaja Timo Kietäväinen(Savon Sanomat 23.2.)elelee luontevasti jo seuraavassa nousukaudessa ja puhuu uhkaavasta työvoimapulasta ja höpöttää rotusorrosta eli rasismista. Mutta kuka sortaa ketä?

Kietäväinen puhuu työperäisen maahanmuuton tärkeydestä ja samalla kotouttamisesta unohtaen mainita sen, että tänne töihin tulevia harvoin tarvitsee erikseen ”kotouttaa”. He nimenomaan tulevat töihin ja ovat valmiina tekemään sitä ilman, että heille tarvitsee järjestää erillisiä uimahallivuoroja, tulkkausta tai ympärileikkauksia yhteiskunnan varoilla.

Suomeen on tulossa enimmäkseen ”humanitaarista” maahanmuuttoa EU:n ulkopuolelta, joka taas vaatii pohjattoman rahakirstun ja silti hyötysuhde jää olemattomaksi. Turvapaikanhakijoiden kuluihin on budjetoitu 120 miljoonaa euroa vuodeksi 2009. Yksi vastaanottopaikka yhdelle alaikäiselle turvapaikanhakijalle maksaa 57 000 euroa vuodessa.

Paremman elintason perässä olevia tulijoita on arveltu saapuvan tämän vuoden aikana jopa 6000. Siihen perheenyhdistämiset päälle. Maahanmuuttajien tulkkaukseen menee yksin Lahdessa karkean arvion mukaan noin 470 000 euroa vuodessa. Mitä saisi samalla rahalla, jos me auttaisimme kehitysmaiden lapsia paikan päällä? Ja paljonko on jo tuhlattu? No, rahaahan saa tietysti veronmaksajilta.

Otammeko me riskin, että kotoutuminen ei onnistu, kun se ei ole onnistunut missään muuallakaan? Työttömyys- ja rikostilastot ovat huimat tietyissä maahanmuuttajaryhmissä. Nykyinen maahanmuutto on siis katastrofi huoltosuhteelle, ei pelastus. Suuret ikäluokat eivät myöskään elä ikuisesti.

Britannia ilmoitti sunnuntaina supistavansa työperäistä maahanmuuttoa EU:n ulkopuolelta, koska se haluaa varmistaa omien kansalaistensa työnsaamisen. Miksi suomalaiset poliitikot ja virkamiehet eivät uskalla sanoa samaa?

Kirjakauppiaana joskus tulee ihmeteltyä, millaisessa illuusiossa virkamiehet ja poliittinen eliitti elää. Ehkä he eivät enää tiedä keitä he ovat ja keitä varten ja mitä ennen on ollut. On naiivia ajatella, etteikö Vihan hedelmiä tarvitsi kirjoittaa koskaan uudelleen.

Jarkko Sandell, Perussuomalaiset

Ministeri Thors on hyökännyt rajusti perussuomalaisia vastaan syyttämällä meitä ulkomaalaisvastaisiksi. Siinä tapauksessa ministeri Thors on suomalaisvastainen. Perussuomalaiset ovat suomalaisten puolella, nimensä mukaisesti. Me perussuomalaiset emme voi vastustaa kuutta miljardia ulkomaalaista, saati että sitä haluaisimme.

Perussuomalaisia on moneen junaan. Perussuomalaisissa on myös ulkomaalaistaustaisia. Meitä on täällä maalla, jossa ollaan eri asioiden puolesta kuin suurimmissa kaupungeissa. Ei perussuomalaisten kannatus ja maahanmuuton kritisointi tyhjästä kumpua. Nykyinen maahanmuuttopolitiikka on susi lampaiden vaatteessa. Kuten Jussi Halla-aho uusimmassa kirjoituksessaan osoittaa:

http://www.halla-aho.com/scripta/nagot_att_grubbla_pa_for_tante_astrid.html

Suomalaisten on voitava itse demokraattisesti päättää, haluavatko he monikulttuurisen Suomen vai ei. Astrid Thors ja Ritva Viljasen kopla eivät siitä saa päättää. Miksi keskusta ja kokoomus antavat näiden kahden häärätä vapaasti?

Valtapuolueiden on otettava lepsun maahanmuuttopolitiikan kritisoijat vakavasti, ilman vihaa ja alatyylistä retoriikkaa. Tässä valtamedialla suuri rooli, jota se ei ole tähän mennessä tasapuolisesti täyttänyt. Näin ollen on aivan turha ihmetellä, miksi sanoma leviää netissä kulovalkean lailla.

Ketkä ovat todellisia vihanlietsojia? Demareiden uudeksi pääideologiksikin kaavailtu Tommi Uschanov iloitsee avoimesti Aamulehden sivuilla itävaltalaisen kansallismielisen puolueen johtajan Jörg Haiderin kuolemasta. Voidaan totisesti kysyä, mikä vasemmistoa vaivaa. Tai miltä kuullostaa Helsingin Sanomien Heikki Aittokosken muistosanat edesmenneestä puoluejohtajasta:

”…hän on ummehtunut kansallismielinen muka-äärijäärä, joka jätti mustat maihinnousukengät jalassaan aukon tympeään umpioon…”

Edellä mainitut näkemykset edustavat kosmopoliittisen eliitin vihaa suomalaisuutta kohtaan puhtaimmillaan, ilman kiertelyitä. Suvaitsevaisuuden ja kunnioituksen on oltava molemminpuolista myös poliittisten suuntausten välillä.

Sensuuri, mielipidekontrolli ja rasistileiman lyöminen meidän kriittisten suomalaisten otsaan ei eliittiä pelasta. Mitä enemmän sitä tapahtuu, sitä enemmän enemmän syntyy epäluottamusta kaikkien osapuolten välillä.

Minä olen suomalainen. En voi sille mitään. Kannan suomalaisuutta geeneissäni, identiteetissäni ja kielessäni hautaan asti. Thors, Viljanen eikä edes Helsingin Sanomat voi ottaa suomalaisuutta minulta tai viideltä miljoonalta muultakaan väkisin pois.

PS.

Täältä tulee PS!

Arvojohtaja Tarja Halosen aikana on sattunut kaksi joukkomurhaa. Olisiko aika keskustella niistä arvoista, joka tähän juurettomuuteen ja ihmisvihaan on johtanut? Aseita tässä maassa on aina ollut saatavilla, jopa helpommin kuin nyt, mutta joukkomurhat ovat uusi ilmiö.

On kaksi tapaa ennalta ehkäistä tällaisten tragedioiden toistumista - välittömät, monesti harkitsemattomat, lainsäädännölliset muutokset ja syvemmät, kulttuuriset muutokset.

Suomalaisuudesta on tullut kirosana. Oikeisto on vaihtanut työntekoa ja isänmaallisuutta (=yhteisöllisyyttä) korostavat arvonsa  rahan ja EU:n arvoiksi. Suomea ”brändää” nyt Shellin puheenjohtaja ja somalialainen sairaanhoitaja. Voi olla, että suomalaisen nuoren on vaikea samaistua kumpaakaan, kun minäkään en puolessa välissä neljääkymmentä olevana pienyrittäjänä siihen kykene. Lähimmäisestä huolehtiminen on ulkoistettu yhteiskunnalle ja kirjavalle joukolle asiantuntijoita.

Vasemmisto on unohtanut suomalaisuuden ajat sitten, vaikka tukee edelleen innokkaasti kehitysmaiden (kansallis)sosialistisia liikkeitä. Se on vastustavinaan rahavaltaa ja globalisaatiota, mutta samaan aikaan ajaa suomalaisuuden alasajoa – suomalaisuuden epädramatisointia, kuten presidentti Halonen sanoo. Vasemmisto ja vihreät kannattavat kenties innokkaimmin Suomen pirstomiseksi ”monikulttuuriseksi” Shangri-Laksi, jonka kuvasto on kopioitu Vartiotorni-lehdestä.

Poliitikot eivät esitä mitään realistista ratkaisua, joilla tällaista uskontojen, etnisten ryhmien ja sekalaisten alakulttuurien sekamelskaa hallitaan - paitsi tietysti yhä tiukentuvalla kontrollilla ja ”väärien” ajatusten kriminalisoinnilla.

Paremman puutteessa suomalainen nuori ottaa arvonsa jostain sinänsä vaarattomasta väkivaltaisesta fiktiivisestä alakulttuurista, joka juurettomuuteen yhdistettynä muuttuu räjähdysalttiiksi nihilismiksi. Suomalaisuutta ei virallisesti ole olemassa. Näin ollen siihen ei kannusteta integroitumaankaan. Maahanmuuttajalle se yhteisö löytyy väkisinkin omista tavoista ja heimouskonnoista. Ei tarvita kummoistakaan kristallipalloa sen tulevaisuuden ennustamiseen, joka meitä odottaa.

Viime aikojen kaikki nuoret murhaajat ovat olleet pikkupoikia laman aikana. Pian laman jälkeen alkoi rummutus siitä, kuinka Suomi kohta eläköityy ja kuolee, jos ei verevää ulkomaista osaajaa oteta maahan sadoin tuhansin. Punavihreät feministinaiset syytävät myrkkyään suomalaisten miesten päälle kiihtyvällä tahdilla. Ulkomaalaisissa lehdissä siteerataan feministien tutkimuksia, jonka mukaan 40% naisista kärsii väkivaltaisesta suomalaismiehestä.

Miten suomalainen pikkumies voi rakentaa itselleen kestävän ja terveen identiteetin, kun joka tuutista kuulee kuinka olet surkea, väkivaltainen ja kohta eläköityvä luuseri olet jo syntyjäsi? Teoreettisen asiantuntijahöpinän sijasta on palattava sellaiseen arvojohtajuuteen, jota kadumies ymmärtää.

Muutokset vievät kuitenkin aikaa. On myös muistettava, että koskaan väkivaltaa ei voida täysin poistaa. Se on meissä itsessämme.

Viikonlopun iltapäivälehdessä oli artikkeli entisestä Itämeren ylpeydestä, Finnjetistä. Nyt tämä aikoinaan maailman suurin ja nopein matkustajalautta seisoo Intian valtameren rannalla purkamista vailla. Aika aikaansa kutakin, kyseessähän on vain laiva.

Suomi ei ole laiva. Se on silti kovaa vauhtia menossa kohti romuttamoa. Konehuoneessa on kaikki vielä iskussa, vaikka turbiineihin on ilmastojeesuksien mukaan viritettävä niin tiukka katalysaattori, ettei piipuista höyryä kuin kauniita ajatuksia. Mutta vielä kilpailukykyä riittää. Ainakin tilastojen mukaan.

Kaikki muu onkin sitten hukassa. Kurssi on kohti jäävuorta. Kapteenilla tai päällystöllä ole mitään käsitystä ketä laivassa matkustaa ja miten alakansilla voidaan. Miehistökin on kohta tuotu ulkomailta ja on uskollinen vain sille, joka maksaa eniten.

Entä matkustajat? Ne, joilla vielä on mielekästä tekemistä, roikkuvat reelingeissä vanhasta tottumuksesta. Mukana laivassa on noin 700 000 työtöntä, tukityöllistettyä tai osa-aikaista turistia. Samalla laivaan on tunkemassa yhä lisää ja lisää Finnjetin purkajia kolmansista maista.

Tietyt maahanmuuttajaryhmät ovat jo nyt yliedustettuina rikos- ja työttömyystilastoissa puhumattakaan islamin aiheuttamasta uhasta. Vallitsevan monikultturismin nimissä jokaiselle ryhmälle on tarjottava oikeus omaan kulttuuriin aina kielenopetuksesta ja asunnoista lähtien. Mitä sitten kun varastot ovat syöty? Tulevaisuudessa tiedossa on jokaisen kapteenin painajainen: Kapina laivalla.

Täällä Etelä-Savossa myydään innokkaasti isänmaata ulkomaalaisille. Sulkavan kunta myi edustusmökkinsä venäläisille. Rantasalmen kunta yritti myydä palan Saimaata kuudelle islamilaiselle valtiolle ”leirikeskukseksi” kuudellakymmenellä tuhannella eurolla. Siis mummonmökin hinnalla. Arkkujen natina kuului kunnantalolle asti, kun 2. divisioonan miehet alkoivat kääntyilemään Rantasalmen kirkkomaalla.

Lama on tullut. Ei päivää ilman irtisanomisia, silti vasemmisto ja oikeisto tarjoaa samaa kylmää puuroa vähän erivärisestä muovikupista. Keskusta, kokoomus, demarit, vihreät – kaikki ovat myyneet alkuperäisen aatteensa. RKP on aina ollut pikku lakeija.

Saman viikonlopun lehdessä oli artikkeli vanhusten ruokahuollosta. Vanhuksille syötetään moninpaikoin vauvojen ruokaa, koska ei ole varaa tai aikaa muuhun. Rikolliset ja maahanmuuttajat saavat paremman ylläpidon kuin ihmiset, jotka ovat verellä ja hiellä tätä maata rakentaneet. Ja tämä on ollut koko ajan kapteenin käsky.

Ei se mitään. Yläkannella on käynnissä hyvät bileet. Naminamia ja värikästä sambaa tiedossa, muista ottaa passi ja hammasharja mukaan! Ehkä joku onnekas saa kutsun kapteenin illallispöytään.

Voimmeko me tehdä muuta, kuin laittaa silmät kauhuissamme kiinni ja ajatella isänmaata?